Sävy on äänen laatu, joka erottaa erilaiset Soitinten. Se on tapa, jolla kuuntelija havaitsee äänen, ja sen määrää taajuus äänen spektri sekä äänenpaine ja ajalliset ominaisuudet.
Katsotaanpa kaikkea tarkemmin.
ASA määritelmä
Ääni on hieno sana, joka kuvaa äänen laatua, joka erottaa sen muista saman korkeuden, voimakkuuden ja keston äänistä. Yksinkertaisemmin sanottuna se tekee huilun äänen erilaisen kuin kitaran tai ihmisen äänen erilaisen koiran haukkumisesta.
ASA:n Take on Timbre
Amerikan Acoustical Society of America (ASA) -järjestön mukaan sointi on "audioaistimusten ominaisuus, jonka avulla kuuntelija voi päätellä, että kaksi erilaista ääntä, jotka esitetään samalla tavalla ja joilla on sama voimakkuus ja sävelkorkeus, ovat erilaisia." Toisin sanoen sen avulla voimme erottaa erilaiset äänet, joilla on sama sävelkorkeus ja äänenvoimakkuus.
ASA-määritelmän rikkominen
Ymmärtääksesi ASA-määritelmän paremmin, tässä on joitain avainkohtia, jotka on pidettävä mielessä:
- Sävy riippuu ensisijaisesti äänen taajuusspektristä ja äänen ajallisista ominaisuuksista.
- Taajuusspektri viittaa eri taajuuksiin, jotka muodostavat äänen, kun taas ajalliset ominaisuudet viittaavat siihen, kuinka ääni muuttuu ajan myötä.
- Ääneen lisääminen voi tehdä sen kuulostamaan kirkkaammalta, tylsemmältä, ankarammalta tai pehmeämmältä taajuusspektrin ja ajallisten ominaisuuksien mukaan.
- Soittimen avulla voimme tunnistaa äänenlaadun erot eri instrumenttien tai äänien välillä. Esimerkiksi huilu ja oboe, jotka soittavat samaa nuottia, kuulostavat eri sävynsä vuoksi.
Timbren kuvaajat
Vaikka sointi on olennainen osa musiikkia, voi olla haastavaa kuvata sitä tarkasti. Tässä on joitain yleisiä kuvauksia, joilla ihmiset kuvaavat sointia:
- Karkea
- Pehmeä
- Valmis
- Röyhkeä
- Kirkas
- Tylsä
Esimerkkejä sointieroista
Tässä on esimerkkejä siitä, kuinka sointi voi vaihdella erityyppisten instrumenttien välillä:
- Puu- ja vaskipuhallinsoittimet: Puu- ja vaskipuhallinsoittimien äänenlaatu riippuu soittimen materiaalista, soittimen muodosta ja soittimen tekniikasta. Esimerkiksi huilun puhallus tuottaa eri äänen kuin huulten surina metallisuukappaleessa trumpetissa tai pasuunassa.
- Jousisoittimet: Jousisoittimien sointi voi vaihdella soittimen rakenteen ja soittotavan mukaan. Esimerkiksi erilaiset joustotekniikat voivat muuttaa äänen tonaalista laatua.
- Lyömäsoittimet: Lyömäsoittimiin liittyy laaja valikoima sointisoittimia symbaalien ankarasta kolinasta ksylofonin puisten koskettimien pehmeämpään soundiin.
- Äänen sointi: henkilön äänen sointi voi vaihdella sukupuolen, iän ja muiden tekijöiden mukaan. Se tekee jokaisen äänestä ainutlaatuisen.
Ominaisuudet
Tyyliääni saa tietyn soittimen tai ihmisäänen kuulostamaan erilaiselta, kun soitat tai laulat samaa nuottia. Se on kuin äänen sormenjälki. Tässä ovat sointin tärkeimmät ominaisuudet:
- Luonne: Sävy määrittelee äänen muodostavien ominaisuuksien kattausluokan. Se on kuin äänen persoonallisuus.
- Tekstuuri: Tämbri viittaa äänen tekstuuriin. Se on kuin äänen kangas.
- Väri: Äänenväri määrittää äänen värin. Se on kuin äänen maali.
Miten sointi toimii?
Sävy perustuu äänen tärkeimpiin fyysisiin ominaisuuksiin, kuten taajuusspektriin, verhokäyrään ja spatiaaliseen sijaintiin. Näin se toimii:
- Taajuusspektri: Taajuusspektri määrittää äänen korkeuden. Se on kuin äänen DNA.
- Kirjekuori: Kirjekuori määrittää äänen voimakkuuden, keston ja tilan sijainnin. Se on kuin äänen verho.
- Spektrogrammi: Spektrogrammi on työkalu, joka näyttää, miltä ääni näyttää. Se on kuin ääniröntgenkuva.
Kuinka sointien ymmärtäminen voi parantaa musiikin havaintoa?
Sävyjen ymmärtäminen voi auttaa parantamaan musiikin havainnointia antamalla paremman käsityksen siitä, kuinka eri instrumentit ja äänet kuulostavat. Näin:
- Spektrogrammin visualisointi: Spektrogrammin visualisointi auttaa ymmärtämään paremmin, miltä ääni näyttää. Se on kuin äänen mikroskooppi.
- Additiivinen synteesi: Additiivinen synteesi on tekniikka, joka yhdistää erilaisia siniaaltoja monimutkaisten äänien luomiseksi. Se on kuin äänen kemiaa.
- Yleiset soittimet: Musiikin yleisten sointisävyjen oppiminen voi auttaa erottamaan eri instrumentit ja äänet. Se on kuin äänisanakirja.
Musiikkihistoriassa
Musiikki on edennyt pitkän tien niistä ajoista, jolloin kiveä lyötiin yhdessä. Soittimien kehittyessä myös sointiäänen käsite. Tässä on joitain kohokohtia:
- Vanhaa musiikkia hallitsivat lyömäsoittimet, joiden sointialue oli rajallinen.
- Puhallinsoittimien käyttöönotto toi musiikkiin uusia sävyjä.
- Pianon keksiminen 18-luvulla mahdollisti laajemman valikoiman dynamiikkaa ja sävyvaihteluita.
- Elektronisen musiikin nousu 20-luvulla toi uusia mahdollisuuksia manipuloida ja luoda ainutlaatuisia sointia.
Timbren rooli eri genreissä
Eri musiikkityypit nojaavat sointiin eri tavoin. Tässä on joitain esimerkkejä:
- Klassisessa musiikissa sointia käytetään luomaan draamaa ja tunteita.
- Jazzissa sointia käytetään usein luomaan yksilöllisyyden ja improvisaation tunnetta.
- Rockmusiikissa sointia käytetään voiman ja energian tunteen luomiseen.
- Elektronisessa musiikissa sointia käytetään luomaan uusia ja ainutlaatuisia soundeja, jotka rikkovat perinteisten instrumenttien rajoja.
Sävyn merkitys populaarimusiikissa
Popmusiikissa sointi on usein avain kappaleen menestykseen. Tässä on joitain esimerkkejä:
- Michael Jacksonin ainutlaatuinen äänensävy teki hänestä yhden kaikkien aikojen menestyneimmistä poptähdistä.
- Jimi Hendrixin erottuva kitarasoundi auttoi määrittelemään 1960-luvun rock-musiikin soundin.
- Elektronisten instrumenttien ja tehosteiden käytöstä on tullut nykyaikaisen popmusiikin määrittävä piirre.
Kaiken kaikkiaan sointi on olennainen osa musiikkia, joka on kehittynyt ajan myötä ja jolla on ratkaiseva rooli eri genrejen ja yksittäisten artistien määrittelyssä.
Psykoakustiset todisteet
Mitä tulee sointin havaitsemiseen, psykoakustiset todisteet osoittavat, että se on monimutkainen ilmiö, johon liittyy useita tekijöitä, kuten:
- Äänen spektrisisältö
- Äänen ajallinen verho
- Äänilähteen spatiaalinen sijainti
- Kuuntelijan aikaisempi kokemus vastaavista soundeista
Harmoniikan rooli
Harmonisilla on merkittävä rooli soittimen sointiäänen määrittämisessä. Psykoakustiset tutkimukset ovat osoittaneet, että harmonisten yliaaltojen läsnäolo ja suhteellinen voimakkuus voivat vaikuttaa äänen havaittuun kirkkauteen ja lämpöön. Esimerkiksi ääni, jossa on enemmän korkeataajuisia harmonisia, kuulostaa kirkkaammalta kuin ääni, jossa on vähemmän korkeataajuisia harmonisia.
Sävy ja emotionaaliset konnotaatiot
Psykoakustiset todisteet viittaavat myös siihen, että sointi voi välittää emotionaalisia konnotaatioita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuuntelijat voivat tunnistaa tunteita, kuten onnea, surua ja vihaa, soittimen tai ihmisäänen sointin perusteella. Tämä johtuu siitä, että tietyt sointivärit, kuten spektrinen painopiste ja spektrin tasaisuus, liittyvät tiettyihin tunnetiloihin.
Kontekstin merkitys
Lopuksi psykoakustiset todisteet korostavat kontekstin merkitystä sointiäänen havaitsemisessa. Samalla äänellä voi olla erilaisia sointiominaisuuksia riippuen musiikillisesta kontekstista, jossa se kuullaan. Esimerkiksi kitaralla soitettu nuotti kuulostaa erilaiselta rock-kappaleessa kuin klassisessa kappaleessa. Tämä johtuu siitä, että kuulijan odotukset ja aiempi kokemus samankaltaisista äänistä vaikuttavat sointikykyyn.
Kaiken kaikkiaan psykoakustiset todisteet osoittavat, että sointi on monimutkainen ja monitahoinen ilmiö, johon liittyy erilaisia tekijöitä, kuten spektrisisältö, harmoniset, emotionaaliset konnotaatiot ja konteksti. Näiden tekijöiden ymmärtäminen voi auttaa muusikoita ja äänisuunnittelijoita luomaan ilmaisuvoimaisempaa ja tunnepitoisempaa musiikkia.
Kirkkaus
Kirkkaus on termi, jota käytetään kuvaamaan äänen laatua, joka koetaan "kirkkaaksi" tai "himmeäksi". Se viittaa korkeataajuisen energian määrään äänessä, joka voi antaa sille terävän, selkeän laadun tai pehmeämmän, vaimeamman laadun.
Miten kirkkaus havaitaan musiikissa?
Musiikkia kuunneltaessa kirkkaus voidaan havaita äänen selkeyden ja kirkkauden tunteena. Se voi saada instrumentit kuulostamaan selkeämmiltä ja erottumaan joukosta. Kirkkaus voi myös lisätä musiikkikappaleeseen jännitystä ja energiaa.
Esimerkkejä kirkkaista ja tylsistä sävyistä
Tässä on esimerkkejä soittimista, joiden sointisävyt ovat yleensä kirkkaita tai tylsiä:
Kirkas:
- Trumpetti
- Viulu
- symbaalit
Tylsä:
- Fagotti
- Tuuba
- Patarummut
Kuinka säätää kirkkautta musiikin tuotannossa
Musiikin tuotannossa äänen kirkkauden säätäminen voidaan tehdä useilla työkaluilla ja tekniikoilla, kuten:
- Tasaus: Tiettyjen taajuuksien tehostaminen tai leikkaaminen voi säätää äänen kirkkautta.
- Kompressio: Äänen dynaamisen alueen pienentäminen voi saada sen kuulostamaan kirkkaammalta.
- Kaiku: Kaiun lisääminen voi antaa äänelle tilan ja kirkkauden tunteen.
On tärkeää huomata, että äänen kirkkauden säätäminen tulee aina tehdä miksauksen yhteydessä. Liian suuri kirkkaus voi saada sekoituksen kuulostamaan ankaralta ja epämiellyttävältä, kun taas liian vähän voi saada sen kuulostamaan tylsältä ja elottomalta.
Taajuusspektrin ja verhokäyrän ymmärtäminen äänivärillä
Mitä tulee sointiin, taajuusspektri on ratkaiseva tekijä määritettäessä äänen luonnetta ja tekstuuria. Taajuusspektri viittaa äänen muodostaviin taajuusalueisiin, ja se voidaan jakaa useisiin osiin:
- Perustaajuus: Tämä on spektrin alin taajuus ja määrittää äänen korkeuden. Esimerkiksi pianolla soitettavan sävelen perustaajuus on sen kielen taajuus, joka värähtelee tuottamaan nuotin.
- Harmoniset: Nämä ovat korkeampia taajuuksia, jotka ovat perustaajuuden kerrannaisia. Ne antavat äänelle sen rikkautta ja monimutkaisuutta, ja niitä voidaan manipuloida erilaisten sointien luomiseksi.
- Ylisävelet: Nämä ovat taajuuksia, jotka eivät ole perustaajuuden kerrannaisia, mutta silti vaikuttavat soittimen yleiseen soundiin.
Kirjekuoren ymmärtäminen
Toinen tärkeä sointinäkökohta on äänen verhokäyrä. Kirjekuori viittaa tapaan, jolla ääni muuttuu ajan myötä, ja se voidaan jakaa neljään osaan:
- Hyökkäys: Tämä on äänen ensimmäinen transientti ja viittaa siihen, kuinka nopeasti ääni saavuttaa huippuamplitudin.
- Vaimeneminen: Tämä on ajanjakso hyökkäyksen jälkeen, jolloin äänen amplitudi laskee.
- Sustain: Tämä on ajanjakso, jolloin ääni pysyy tasaisena amplitudina.
- Release: Tämä on ajanjakso, jolloin ääni vaimenee sustainin jälkeen.
Kuinka taajuusspektri ja verhokäyrä vaikuttavat sointiin
Äänen taajuusspektri ja verhokäyrä toimivat yhdessä ja luovat soittimen yleisen sointiäänen. Esimerkiksi piano ja kitara voivat soittaa samaa nuottia, mutta ne kuulostavat erilaisilta niiden taajuusspektrin ja verhokäyrän erojen vuoksi.
- Pianolla on monimutkaisempi taajuusspektri kuin kitaralla, ja siinä on enemmän harmonisia ja ylisävyjä, mikä antaa sille rikkaamman ja monimutkaisemman äänen.
- Kitaralla on nopeampi hyökkäys ja hajoaminen kuin pianolla, mikä antaa sille terävämmän ja perkussiivisemman äänen.
Ymmärtämällä eri instrumenttien taajuusspektrin ja verhokäyrän voit paremmin manipuloida niitä luodaksesi haluamasi sointisävyn musiikkiisi.
Erot
Sävy vs sävy väri
Selvä, ihmiset, puhutaanpa erosta sointivärin ja sävyvärin välillä. Jotkut saattavat ajatella, että nämä kaksi termiä ovat keskenään vaihdettavissa, mutta voi ei, ne eivät ole. Se on kuin vertaisi banaania jauhobanaaniin – samanlainen, mutta ei sama.
Joten, puretaan se. Äänen väri viittaa tietyn soittimen ainutlaatuisiin ääniominaisuuksiin. Tiedätkö, kuinka kitara voi tuottaa kovaa ääntä sävy tai saksofoni voi tuottaa miellyttävän sävyn. On kuin jokaisella soittimella olisi oma persoonallisuutensa, ja sävyväri on sen tapa ilmaista itseään.
Toisaalta sointi viittaa soittimen tiettyyn harmoniseen sisältöön. Se on kuin äänen DNA. Sävy sisältää muutoksia harmonisissa, jotka tapahtuvat ajan myötä, kun yksittäistä nuottia soitetaan. On kuin soitin kertoisi tarinan soundillaan, ja sointi on juoni.
Ajattele asiaa näin – sävyväri on kuin kirsikka kakun päällä, kun taas sointi on itse kakku. Kuorrutetta voi olla erilaisia, mutta kakku tekee siitä kakun.
Joten siinä se, hyvät ihmiset. Sävy ja sävyväri saattavat tuntua samanlaisilta, mutta ne ovat kaksi eri eläintä. Se on kuin yrittäisi vertailla kissaa koiraan – molemmat ovat söpöjä, mutta niillä on omat ainutlaatuiset ominaisuutensa. Jatkakaa jammailua, musiikin ystävät!
Sävy vs sävelkorkeus
Selvä, ihmiset, puhutaan sointiäänen ja sävelkorkeuden erosta. Tiedän nyt, mitä ajattelet: "Mitä ihmettä nuo hienot sanat ovat?" No, kerron sen sinulle tavalla, jonka jopa isoäitisi ymmärtää.
Sävelkorkeus on pohjimmiltaan äänen korkeus tai matala. Ajattele sitä kuin vuoristorataa, paitsi sen sijaan, että se menisi ylös ja alas, se kulkee korkealla ja matalalla taajuudella. Joten kun kuulet jonkun laulavan korkealla sävelellä, se on korkea sävel. Ja kun kuulet jonkun laulavan matalaa säveltä, se on matala sävel. Helppoa, eikö?
Puhutaanpa nyt sointiväristä. Sävy on kuin äänen ainutlaatuinen sormenjälki. Se tekee kitaran äänen erilaisen kuin piano tai trumpetin äänen eroavan saksofonista. Kyse on äänenlaadusta ja äänen ominaisuuksista. Joten kun kuulet äänen, voit kertoa, onko se mies vai nainen vai onko se joku, jolla on syvä vai korkea ääni. Siinä kaikki sointiäänen ansiosta.
Mutta odota, siellä on enemmän! Sävy antaa myös mahdollisuuden erottaa puheessa vokaalit ja konsonantit. Joten kun kuulet jonkun sanovan "ah" vastaan "ee", voit erottaa kunkin vokaaliäänen ainutlaatuisen sointisävyn. Ja kun kuulet jonkun sanovan "b" vs. "p", voit erottaa kunkin konsonanttiäänen ainutlaatuisen sointin.
Eikä unohdeta melodiaa ja ylisäveltä. Melodia on kuin kappaleen sävelmä, ja ylisävy on kuin ylimääräisiä harmonisia, jotka antavat soundille sen rikkautta ja monimutkaisuutta. Se on kuin lisäisit sprinklejä jäätelöön tai pekonia burgeriisi. Se vain tekee kaikesta paremman.
Joten siinä se, hyvät ihmiset. Ero sointin ja sävelkorkeuden välillä. Tee nyt vaikutus ystäviisi uusilla tiedoillasi ja ehkä jopa perustaa oma bändi. Kuka tietää, ehkä sinusta tulee seuraava iso asia musiikkiteollisuudessa.
FAQ
Mikä vaikuttaa soittimen sointiin?
Hei musiikin ystävät! Oletko koskaan miettinyt, miksi erilaiset soittimet kuulostavat niin ainutlaatuisilta? No, se kaikki johtuu jostain nimeltä sointi. Sävy on pohjimmiltaan äänen väri tai laatu, joka erottaa sen muista äänistä. Ja on olemassa muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat soittimen sointiin.
Ensinnäkin soittimen muoto on tärkeä rooli. Kartion tai sylinterin muotoiset soittimet, kuten puhallinsoittimet, tuottavat erilaisia sointisävyjä kuin soittimet, joissa on litteät tai laatikkomaiset muodot, kuten kosketinsoittimet. Tämä johtuu siitä, että muoto vaikuttaa tapaan, jolla ääniaallot kulkevat instrumentin läpi ja lopulta saavuttavat korvamme.
Toinen tekijä on taajuusalue, jonka instrumentti voi tuottaa. Jokaisella instrumentilla on tietty taajuusalue, jonka se voi tuottaa, ja tämä vaikuttaa äänessä esiintyviin ylisäveleihin ja harmonisiin. Nämä ylisävelet ja harmoniset vaikuttavat soittimen ainutlaatuiseen sointiin.
Soittimen äänen verhokäyrällä on myös roolinsa sen sointissa. Kirjekuori viittaa tapaan, jolla ääni muuttuu ajan myötä, mukaan lukien hyökkäys (kuinka nopeasti ääni alkaa), vaimeneminen (kuinka nopeasti ääni vaimenee), ylläpitäminen (kuinka kauan ääni kestää) ja vapautuminen (kuinka nopeasti ääni loppuu) . Nämä tekijät voivat kaikki vaikuttaa soittimen sointiin.
Kaiken kaikkiaan sointin ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää muusikoille, jotka haluavat tuottaa musiikkiinsa erilaisia sävyjä ja ominaisuuksia. Kun muusikot tuntevat sointiin vaikuttavat tekijät, he voivat luoda erilaisia sointiääniä soittimen, asennon, hengitystyön ja muiden tekniikoiden mukaan. Joten, kun seuraavan kerran kuuntelet suosikkikappalettasi, kiinnitä huomiota kunkin instrumentin ainutlaatuisiin sointiin ja arvosta niiden luomiseen käytettyä taiteellisuutta.
Tärkeät suhteet
Ääniaallot
Selvä, okei, okei! Puhutaanpa ääniaalloista ja sointista, kulta! Nyt tiedän mitä ajattelet: "Mikä helvetti on sointi?" No, ystäväni, sointi saa kitaran kuulostamaan kitaralta ja kazoon kazoolta. Se on ainutlaatuinen äänenlaatu, joka erottaa soittimen toisesta. Ja arvaa mitä? Kaikki on ääniaaltojen ansiosta!
Näet, kun soitat kitaran kielen tai puhallat kazooon, luot ääniaaltoja, jotka kulkevat ilmassa. Mutta tässä on asia, että kaikkia ääniaaltoja ei luoda tasa-arvoisiksi. Jotkut ovat korkeita, jotkut ovat matalia, jotkut ovat äänekkäitä ja jotkut ovat pehmeitä. Ja juuri nämä ääniaaltojen erot antavat jokaiselle soittimelle oman erityisen sointinsa.
Ajattele sitä näin, jos kuulet nuotin soittavan pianolla ja saman nuotin soitettavan trumpetissa, pystyisit erottamaan eron, eikö? Tämä johtuu siitä, että kunkin instrumentin tuottamat ääniaallot ovat erilaisia. Piano tuottaa täyteläisen äänen, kun taas trumpetti tuottaa kirkkaan, messinkimäisen äänen. Ja juuri nämä ääniaaltojen erot antavat jokaiselle soittimelle oman ainutlaatuisen sointinsa.
Joten siinä se, hyvät ihmiset! Ääniaallot ja sointi soittimissa kulkevat käsi kädessä. Ja nyt, kun seuraavan kerran jammailet ystäviesi kanssa, voit tehdä vaikutuksen heihin uudella ääniaaltoja ja sointia koskevilla tiedoillasi. Älä ihmettele, jos he pyytävät sinua selittämään sen uudelleen maallikon sanoin.
Yhteenveto
Timbri on musiikki-instrumentin tai äänen ainutlaatuinen ääni, joka syntyy perustavanlaatuisen sävelen yhdistelmästä. Sitä ei voi kopioida tarkasti, ja se tekee jokaisesta instrumentista ainutlaatuisen. Joten seuraavan kerran kun kuuntelet suosikkikappaleitasi, älä unohda arvostaa sointia!
Olen Joost Nusselder, Neaeran perustaja ja sisältömarkkinoija, isä, ja rakastan uusien laitteiden kokeilemista kitaran kanssa intohimoni ytimessä, ja yhdessä tiimini kanssa olen luonut syvällisiä blogiartikkeleita vuodesta 2020 lähtien. auttamaan uskollisia lukijoita äänitys- ja kitaravinkeillä.
